Keikkapäiväkirja/Danko Jones & Black Magic Six

7. lokakuuta 2010, Tavastia Helsinki DANKO JONES (CAN) & BLACK MAGIC SIX (FIN)
Vähän oli porukkaa siinä puoli yhdeksän aikaan, kun saavuin Tavastialle, vaikka lämppärin aloitusaika oli klo 21. Kyllähän sitä sakkia sitten tuli Dankon aloittamiseen mennessä, ei täyteen kuitenkaan (seuraava päivä eli perjantai oli loppuunmyyty). Suunnistin myyntitiskeille ajatuksenani hankkia lämppärin levy. Oli ne sen verran energisiä silloin Loosessa. En vain ole saanut aikaiseksi aiemmin ostaa levyä. Laulaja-kitaristi oli myös siinä myyntipöydän vieressä ja kysäisinkin, että kumpi levy kannattaa ostaa (vanha vai uusi), että kumman materiaalia he ovat soittaneet keikoilla. Vastaus oli fifty-sixty. Päädyin sitten uudempaan (15 €) ja sain kaupan päälle vielä rintamerkinkin. Black Magic Six saa ehkä paremman tunnelman aikaan pienemmässä mestassa, sellaisen "rituaalisen fiiliksen saatanallisine draiveineen" mutta kyllä se musa toimi Tavastiallakin. Vaikka lavalla oli vain kaksi esiintyjää (laulaja-kitaristi ja rumpali), he täyttivät paikan energisyydellään ja laulaja-kitaristin leppoisilla välispiikeillä. Jengi tuntui tykkäävän.
Danko Jones aloitti parilla uudella biisillä ja ne vaikuttivat kovin tasapaksuille. Onneksi raide vaihtui menneisyyden hitteihin ja juna puuskutti eteenpäin sellaisella vauhdilla, että asemillakaan ei pysähdytty välillä. Tämä keikka oli heidän uuden levynsä (Below the Belt) kiertueen eka. Siihen viittaavaa epävarmuutta ei näkynyt mutta jotenkin kovin ammattimaiselta, yllätyksettömältä se vaikutti. Tietty rosoisuus ja vihaisuus/pelottavuus puuttuivat. Danko jaksoi kyllä kehua kovasti yleisöä ja kauniita suomalaisia naisia, että kyllä se yleisön mukaansa sai hyvinkin. Kiva olisi jos settiin saisi jotain uusia HYVIÄ biisejä.
Mainokset
Kategoria(t): Musiikki | Kommentoi

Keikkapäiväkirja/Sweatmaster

21. elokuuta 2010, Bar Loose Helsinki, SWEATMASTER
Tuli pikalähtö mökiltä, kun huomasin, että Sweatmasterilta olikin levynjulkaisukeikka Bar Loosessa. Hyvä, kun lähdettiin!
Pieni mestahan tuo paikka on mutta kyseinen bändi sopiikin paremmin "hikisen intiimeihin mestoihin" kuin Tavastian kokoluokkaan
ja päästiin myös ihan eturiviin eli näköesteitäkään ei ollut. Joku tyttö eturivissä oli kyllä kovin kännissä ja heilui puolelta toiselle pitäen sentään kaiteesta kiinni. Uusia biisejä en ollut aikaisemmin kuullut eikä ne niin vetäviä olleet kuin "vanhat hitit" mutta menihän ne siinä seassa. Timmisti ne soittaa ja laulajalla on tosi hyvä ääni. Ihme, etteivät ole suositumpia.
Kategoria(t): Musiikki | Kommentoi

Keikkapäiväkirja/Sonisphere

 7.-8. elokuuta 2010, Sonisphere festivaali, Pori
Tähdättiin festarialueelle Serj Tankianiin mutta kuinkas kävikään. Tankattuamme itseemme energiaa paikallisessa pizzeriassa ja päästyämme juuri sopivasti klo kahdeksi (Serj Tankian aloitti 13.45) sisäänpääsyjonoon, huomasin kauhukseni ettei laukussani olekaan lippujamme. Ei onneksi sentään kauemmaksi täytynyt lippuja lähteä hakemaan vaan otin spurtin autolle ja liput onneksi löytyivät sieltä karttalappusten välistä. Huh! No, kuulin mä sentään jotain Serj Tankianin esityksestä mutta ei siitä sen enempää. Jos aiemmin oli lämmin, niin nyt oli hiki.
Kirjurinluoto ei ilmeisesti ollut täysin loppuunmyyty mutta kyllähän siellä useita tuhansia populaa oli mutta hyvin siellä mahtui olemaan. Eturiviin pääsi helposti ja jos halusi kitata kaljaa, sitäkin sai iisisti ja pystyi samalla katsomaan esityksiä. Jotain ovat siis ilmeisesti viime vuodesta ottaneet opikseen. Kuulin vain jotain kauhukertomuksia järjestelyiden toimimattomuudesta silloin. Ainut harmittava juttu paikassa oli se, että kakkoslava oli sen verran matala ettei suoraan sen ja mikseripöydän välissä seisoessa nähnyt lavalle. Piti siis mieluummin seistä sivussa rinteessä tai lavojen välissä.

THE 69 EYES sai siis soitella ihan rauhassa kakkoslavalla meidän puolestamme ja me menimme päälavan eturiviin odottelemaan The Cultia. Ei sinänsä 69 Eyesista mitään pahaa sanottavaa (introna oli "True Blood" TV-sarjan tunnari) mutta on se ehkä aika teinimusaa. Ei sitä voi kovin vakavasti ottaa, eikä pidäkään.

    

THE CULT on yhtye, jota olen digannut jo pitkään. Näin sen joskus 90 -luvun alussa Oulunkylässä lämppäämässä Metallicaa ja se oli valitettavasti bändille aika väärä paikka. Suurin osa yleisöstä ei osannut arvostaa heidän musiikkiaan. Illalla näin bändin vielä yllärivetona heittämässä pari biisiä Tavastialla mutta pitkään olen odottanut, että näkisin bändin oikeasti kunnolla. Pari vuotta sitten sen piti tulla Ruisrockiin mutta keikka peruuntui laulajan selkävian takia.
No, vihdoin se päivä koitti, että Cult nähtiin Suomen kamaralla. Eipä ollut Ian Astbury enää niin kaunis poika kuin ennen vaan enemmänkin kuin Jim Morrison vanhoilla päivillään (Astburyhan on laulanut Doorsin biisejä muiden doorsilaisten säestyksellä).  Kitaristi oli kyllä hyvin samannäköinen ja eleetkin samat kuin vanhoissa videoissa. Heidän musiikkinsa sen sijaan on ajatonta. Hienot biisit seurasivat toisiaan. Ehkä jonkinlainen vaatimattomuus loisti esiintymisestä. Mielestäni Cultin musa on ollut jollain tasolla "stadionrokkia" mutta nyt se oli jotenkin hillitympää, intiimimpää.

  http://mediaservices.myspace.com/services/media/embed.aspx/m=,mr=108331123,t=1,mt=video

  http://mediaservices.myspace.com/services/media/embed.aspx/m=,mr=108331123,t=1,mt=video

Cultin jälkeen pidettiin ruokatauko. Apocalyptica ei kiinnostanut niin paljon, että sitä olisi tarttenut jäädä tuijottamaan. Tuo ruokailualue oli vähän turhan ahdas. Telttarivejä molemmin puolin ja keskellä käytävää pöydät ja tuolit. Mielessä vaan kävi, että miksi kalja-alueella tarvitsee olla niin paljon tilaa ja pöytiä & tuoleja toisinkuin ruokailualueella. Paljon mieluummin syön istualtani, juoda voi seisaaltaankin.

Seuraavaksi esiintyi ALICE IN CHAINS. Näin bändin aikoinaan Tavastialla, kun se oli juuri breikannut ja yleisö kävi niin villinä, että sinne sekaan meinasi litistyä. No, sen jälkeen laulaja on ehtinyt kuolemaan yliannostukseen ja bändikin pitänyt sitten hiljaiseloa. Mutta joku aika sitten bändiin hankittiin uusi laulaja ja yllätys yllätys, bändihän kuulosti loistavalta! Totta kyllä, että kitaristin taustalaulut tuovat enemmän sen alkuperäisen saundin lauluihin mutta ei tuo uusi laulajakaan huono ole, näytti ja kuulosti vähän Lenny Kravitzilta. Kyllä tuolla bändillä on niin oma tunnistettava saundinsa ja tyylinsä; taitavaa!

Edellisen esityksen jälkeen en oikein saanut itseäni fiilikseen, kun ei lavallekaan tahtonut nähdä, vaikka kyseessä olikin VOLBEAT. Näinkö nopeasti jo kyllästyin kyseiseen bändiin? Jotenkin niin tuntuivat samanlaisilta kaikki biisit, vaikka aiemmin kovastikin diggasin niistä.

HIM oli viimeinen esiintyjä ja voi pojat mitä pelleilyä. Jos Ville Valo ei kuulemma nykyään enää polta eikä juo, niin mitäköhän ilokaasua se oli vetänyt? Vähän väliä kesken biisin virnuili tai höpötti sekavia lähinnä bändin jäsenille. Äänenkäyttökin oli ihan hullua, sellaista joikumista, niinkuin mitään ei jaksettaisi vetää tosissaan loppuun asti. Ekalla EP:llä ja pitkällä soitolla sai vielä ihailla kundin matalaa äänialaa mutta ehkä hän ei enää pääse sinne, kun ei viini ja tupakka karhenna kurkkua. Kuulin kyllä jälkeenpäin, että Villellä oli poskiontelontulehdus tullut juuri keikkapäivää ennen mutta se on ollut jo oikeastaan alusta lähtien selvää ettei HIM ole kovin hyvä livebändi, sorry.
 

Sunnuntaista tulikin sitten vähän toisenlainen kuin alunperin oli ajateltu. Mentiin mestoille hieman ennen kuin ANTHRAX aloitti. Päästiin taas hyvälle paikalle keskelle lähelle lavaa (moshpit ei haitannut). Viime kerralla Virossa, kun nähtiin Anthrax, laulajana oli joku tuntematon suuruus mutta nyt oli onneksi saatu taas Belladonna takaisin. Bändi heitti oikein hyvän energisen setin. Paljon tuli hyviä vanhoja biisejä ja intiaanipäähinekin nähtiin laulajan päässä. Taivaskin rupesi itkemään, kun soi "Cry for the Indians".

   http://mediaservices.myspace.com/services/media/embed.aspx/m=,mr=108331052,t=1,mt=video

Kun kuvittelin, etten muulloin ehdi syömään, menin jo tässä välissä, kun Mokoma esiintyi (hyvä bändi mutta oon nähnyt ja tulen varmaan näkemään vielä monta kertaa). Samalla treffasin juuri alueelle tulleen kaverini miehensä kanssa. Sitten palattiin asiaan eli tsekkaamaan SLAYERin keikkaa. (Huvitti, kun Mokoman laulaja kommentoi, että olo on yhtä turvallinen kuin pienenä sängyssä isän ja äidin välissä, kun he esiintyvät Anthraxin ja Slayerin välissä.) Slayer veti ihan perusmättöänsä. Jotenkin hassun näköistä oli katsoa screeniltä laulajan hieman harmaantunessa parrassaan hymyilevän leveästi laulaessaan verilöylyistä ja kuolemasta. "Reign In Blood" toi sitten vesisateen tullessaan, joka bändin lopetettua muuttuikin nopeasti ukkosmyrskyksi.

Odoteltiin siinä kakkoslavan vieressä, että Iggy & The Stooges aloittaisi, kun ensin näkyi muutama salama ja sitten jyrähtelikin jo ihan kohdalla. Nousi kova tuuli. Yhden rykäisyn oikein kuuli humahduksena korvissa ja työntönä eteenpäin. Sitten vesisade muuttui rakeiksi, jotka hakkasivat ikävästi paljaisiin kinttuihin. Siinä vaiheessa, kun huomasin tuulen yltyvän, vilkuilin ympärilleni, että eihän missään lähellä ole mitään  helposti kaatuvaa. Oltiin sen verran kaukana lavasta ettei se arveluttanut, vaikka näin lavakankaiden kovasti riepottelevan tuulessa. Sitten se (ilmeisesti syöksyvirtaus) loppui kuin seinään tai siis jatkoi matkaansa muualle. (Porin lentokentällä oli käynyt trombi ja kaatanut puita & rikkonut yhden bändin roudarien lentokoneen). Koko tuon myräkän aikana ei järjestäjät puhuneet mitään yleisölle mutta sen jälkeen juontana yritti pitkään maanitella yleisöä siirtymään kauemmaksi kakkoslavasta. Järkkärit eivät tehneet sen suhteen mitään. Muutenkin tuntui, että järjestysmiehiä oli todella vähän noin suureksi festariksi. Monilla festareilla pyörii poliisejakin mutta ei tuolla. Tai pyöri sitten tuon myräkän jälkeen. Syykin selvisi. Joku teltta oli kaatunut ja ihmisiä oli jäänyt alle (pari joutui sairaalahoitoon, joista toinen kuoli viikon sisällä ja n. 40 paikkailtiin paikan päällä).

 http://mediaservices.myspace.com/services/media/embed.aspx/m=,mr=108331229,t=1,mt=video

Iggyn piti aloittaa neljältä mutta myrsky oli vahingoittanut niin pahasti kakkoslavaa (kankaat lähteneet, tavarat kastuneet mm. Mötley Crüen soittokamat), että olisiko ollut n. viideltä, kun IGGY ja Stoogesin kitaristi heittivät päälavalla akustisen keikan. Iggy loikki ja vääntelehti hieman huonon mikin kanssa perinteisesti farkuissa yläosa paljaana ja kitaristi säesti akustisella kitaralla muutaman biisin kuten "Raw Power". Tuli vähän fiilis kuin olisi ollut Woodstockissa. Iggykin puhui, että tämä on tulevaisuuden musiikkia, että tähän vielä mennään tulevaisuudessa, kun ei enää ole sähköä yms. Hienoa, että edes tuon verran sai nauttia Iggyn & The Stoogesin antimista. Mötley Crüe sai jäädä hotellille. Kakkoslavaa vaan ei enää pystynyt käyttämään. Iron Maidenin Dickinsonkin tuli lavalle "rauhoittelemaan" yleisöä, että olkaa ihan rauhallisia, he = Iron Maiden esiintyvät vielä tänään, kylläkin pitkällisen odottelun jälkeen.

  

ALICE COOPER esiintyi riisutulla päälavalla (kaikki lakanat oli poistettu) ja Iron Maidenin esitystä valmisteltiin matalan näköesteen takana lavan takaosassa.
Cooper esitti aikalailla samanlaisen setin kuin Espoossa mutta kyseessähän oli saman kiertueen keikka (miekan kanssa heilumista, giljotiinia yms).
Harmi, kun olimme sen verran kaukana ja aurinko paistoi hiukan lavan takaa etten nähnyt sitä söpöä kitaristia tällä kertaa kovin hyvin 🙂

Alun perin IRON MAIDENin olisi pitänyt aloittaa klo 20 mutta todellisuudessa kello taisi olla n. 22, kun bändi aloitti. Lavalla pyöri alussa joku roudari pyyhkeen kanssa soittajien seassa pyyhkimässä lattiaa. En itse huomannut mutta kuulin myöhemmin, että Dickinson pyllähti lavalle heti ekan biisin aikana kostean lattian takia. En ole koskaan ollut kovinkaan kiinnostunut Iron Maidenista eikä se kiinnostus herännyt nytkään. Biisit tuntuvat kuvioiltaan ja sooloiltaan jotenkin lapsellisilta. Onhan niillä muutama hyvä biisi mutta ne tuli tietty vasta ihan vikana. Me kyllästyttiin n. tunnin (jos sitäkään) jälkeen. Iski niin vietävä närästyskin, että parempi oli lähteä jaloista pois ajelemaan.

Kaikenkaikkiaan kuvittelin tällä esiintyjäkokoonpanolla enemmän tajunnanräjäyttävää kokemusta mutta sinne asti ei sentään päästy. Hyvä maku jäi silti suuhun. Huomasi kyllä taas kuinka iltapäivälehdet repivät otsikoita. "Kaaos festareilla" Ei siellä mitään kaaosta ollut. Ihan rennosti ihmiset tilanteen ottivat.

Kategoria(t): Musiikki | Kommentoi

Keikkapäiväkirja/Muse

19. heinäkuuta 2010, Kaisaniemi Helsinki MUSE (GB), WHITE LIES (GB), MANNA (FIN)
Mikähän minussa on vikana, kun lempparibändinkään keikka ei saanut minua ekstaasiin? Ilma oli loistava ja biisit tietenkin hyviä. Musen hemmot hoitivat toki tonttinsa hyvin, ei soitossa tai laulussa mitään vikaa. En tiedä oliko lamaannukseni syynä ihmispaljous, huono näköyhteys lavalle (hyvä jos edes screenejä näki), hieman puuroisa saundi (taisivat soittaa liian lujaa, White Liesin äänentaso oli just hyvä ja soundi hieno) verrattuna esim. jäähallin tai Nosturin keikkojen timanttisiin soundeihin (kuin levyltä biisit) vai biisilistan tuttuus (vuosi sitten Areenassa kutakuinkin sama setti). Ehkä minä vain odotan huippubändiltä liikoja, aina vain enemmän. Onhan se niinkin, että esim. jäähallin keikka oli minun mielestä niin mahtava kokemus, että vaikea sitä on enää ylittää. Jotenkin vaan tuntui, että keikka loppui juuri, kun se oli vasta pääsemässä vauhtiin (setti n. 1 h 20 min + 2 encorea "Plug in Baby" & "Knights of Cydonia"). Noin kaukana lavaa kuin olin ei oikein yleisö eläytynyt niin paljon kuin edessä. Vähän vaikea oli hyppiä, kun muut eivät niin ympärillä tehneet ja tilaa oli vähän. Joku myös marmatti takanani hatustani (cowboy -hattu) ja sen tiellä olosta. Voi,voi. Niin, kyllä ne tärkeimmät hitit taisivat tulla uuden levyt biisien lisäksi (kyllä ne uudetkin itse asiassa toimivat ihan hyvin, piti vain vähän sulatella enemmän). Bändi ei ole koskaan näkemilläni keikoilla juuri kontaktia ottanut yleisöön, mitä nyt rumpali on kiittänyt ja huikannut "How you’re doing Helsinki?" Eikä nytkään paljon edistystä ollut. Laulaja Matthew oli opetellut kiittämään suomeksi "kiitos paljon" ja ihmetteli tovin, mitä jonkun yleisössä plakaatissa luki. Matthew on ainut joka liikkuu lavalla mutta lavavideoscreenit kai yrittävät hoitaa yleisölle lisää katseltavaa. Suomen kesän valoisassa illassa videot, valot ja lasersäteet vaan eivät oikein pääse oikeuksiinsa. Sillä lailla aika rutiinikeikan oloinen mutta kyllä sekä bändi että yleisö vaikuttivat tyytyväisiltä jos ei nyt ihan hurmokseen sentään päästy. Kiva lisä oli taas bändin jammailut biisien välissä mm. pätkä "House of the Rising Sunia".
Niin lämppäreistä vielä sen verran, että he hoitivat tehtävänsä oikein hyvin. Yleisöllä oli nousejohde päällä Musen aloittaessa. Manna keikisteli "Madonna -shortseissa" ja hoikissa säärissään kevyitä laulelmiaan. White Lies taas esitti perinteistä brittikitararockiaan (Joy Division tuli kovasti mieleen) tyylikkäästi. Oikein sopivaa kesäpäivän musiikkia.

Kategoria(t): Musiikki | Kommentoi

Keikkapäiväkirja/Rehtorit & J. Luumäki

9. heinäkuuta 2010 Semifinal Helsinki, REHTORIT, JOEY LUUMÄKI & TAPPAJATOMAATIT
Oli aika hikinen tunnelma helteen takia pienessä esiintymispaikassa vaikkei kovin täyttä ollutkaan.
Rehtorit esiintyi ensin. Tiesin, että Heko (ex-Ne Luumäet) on siinä mukana mutta yllätys oli, että bändin solisti onkin nykyään nainen. Se oli itse asiassa ihan positiivinen juttu. Tämä keesi-Sanna esiintyi ihan vakuuttavasti ja ääni oli hyvä. Jostain syystä paikoitellen tuli Tuula Amberla mieleen (Liikkuvat Lapset ajalta).
Hänellä oli selkeästi tarvetta myös sanoa jotain tärkeää biisien välissä (kuten lähiaikojen savupommi-iskusta homokulkueeseen ja drive-in -ampujasta Porvoossa). Täytyy kyllä sanoa ettei Heko eikä Sanna kovin hyvin kitaraa osaa soittaa (varsinkin soolot olivat hirveitä) mutta ei kai se punkissa olekaan oleellista. Biisit toimivat kuitenkin.
Tämä oli Joey Luumäen & Tappajatomaattien levynjulkaisukeikka. Tämän keikan perusteella en kyllä levyä lähtisi ostamaan. Oltiin jossain Ne Luumäkien -tietämissä mutta pappaosastolla ja lapsellisilla sanoituksilla. Ei lähtenyt yleisökään mukaan. Vaivaantunut fiilis jäi.
Kategoria(t): Musiikki | Kommentoi

Keikkapäiväkirja/Mustasch

20. kesäkuuta 2010, Myötätuulirock Vantaa Hakunila, MUSTASCH (SWE), SUBURBAN TRIBE
Ai että oli upea keli festareita ajatellen. Ei liian kuuma eikä kylmä, aurinko paistoi eikä tuullut. Ja kaiken lisäksi festarit olivat ihan kotinurkilla. Musiikki kuului kotiin saakka. Valitettavasti esiintyjäkaarti ei ollut kovin kiintoisa eli minulle riitti pikavisiitti sunnuntaina.
Royal Republicia ehdin kuulemaan parin biisin verran mukavasti siiderin ääressä istuessani festarifiilikseen päästäkseni. Jotain sellaista kevyttä kitararockia vähän Hivesin suuntaan, ehkä. Ei paha mutta ei erityisen hyväkään.
SubUrban Tribestä tykkäsin kovastikin silloin, kun Ville Tuomi liittyi bändiin mutta nykyään bändi ja sen biisit vaikuttavat jotenkin väsyneiltä. Liian pliisua. Tahtoo Kyyrian takaisin!
Mustasch veti ihan hienon keikan. Fiilikset nousi heti, vaikka alussa tulikin uudempaa kamaa mutta sitten tuli sellainen "hittiputki" ettei paremmasta väliä. Laulajakin taisi olla tällä kertaa suht selvin päin tai ehkä naukkaili keikan aikana, kun jutut alkoivat taas mennä sen verran sekaviksi loppua kohden. Esitteli suomen kielen taitojakin "next we going to play some ruotsalainen paska". Sitten hän iski silmänsä eturivin pikkutyttöihin. Ensin haukkui, että tytöt tulivat pilaamaan heidän keikkansa, että he eivät osaa käyttäytyä oikein keikalla ja ovat liian nuoria, olisivat jääneet kotiin. Seuraavaksi oltiinkin sitten kutsumassa jo hotellihuoneeseen…
Joo, mutta perhanan hyvä fiilis. Ei tuon jälkeen enää jaksanut jäädä venaamaan Amorphista eli koti kutsui.
Mustasch "Bring Me Everyone"
http://mediaservices.myspace.com/services/media/embed.aspx/m=105538505,t=1,mt=video
witch-bitch | MySpace-video

Kategoria(t): Musiikki | Kommentoi

Keikkapäiväkirja/Garcia plays Kyuss

15. kesäkuuta 2010, Tavastia Helsinki GARCIA PLAYS KYUSS (USA/NL)
Perkeleen BASSO, sanon minä! Tykkään stoner tyyppisestä musasta ja käsittääkseni Kyussista on tullut jonkinlainen esikuva sillä alueella mutta tää esitys meni jotenkin yli mun hilseen. Kyussin entinen laulaja oli siis koonnut uusista tyypeistä bändin ja koin kyllä, että ihan hyvin ne soittivat omassa lajissaan. Mutta kun se basso soi niin perkeleen kovaa. Siihen ei korvatulpatkaan auttaneet, kun ääniaallot hakkasivat rintaan ja bassorytmi väreili kurkussa. Kitarassakin ilmeisesti oli aika matalat saundit tai samantyyppiset kuviot kuin bassolla, kun ei siitä tahtonut saada selvää ja rummutkin tuntuivat jäävän ihan hukuksiin. Selkeästi tämä oli ihan liian syvä sukellus aavikkomusaan meikäläiselle. Sitten olinkin kovin hämilläni, kun bändi tuli vetämään encoren. Tuntui kuin olisin herännyt pahasta unesta ja pystyin taas hengittämään. Näistä kolmesta viimeisestä biisistä erotti hyvin kitaran ja melodiaakin löytyi enemmän. "El Rodeo" -biisistä oikein tykkäsinkin.
Mies vieressä hehkutti, että oli vuoden paras keikka ja tosi hyvät saundit. Mulle keikka oli lähinnä huono trippi.
Kategoria(t): Musiikki | Kommentoi